20.8.2014

 

Kesä alkaa taittua syksyksi. Me soitettiin yhdet treenit pari viikkoa sitten mutta muutenhan musiikkihommista kannattaa kesäisin pitää vaparia... No nyt on Akin häät tanssattu ja tälle viikolle on taas sovittuna treenit. Keikkojakin on sovittuna kolme kappaletta loppu vuodelle mutta jos oikein syttyisi myyntipuuhiin niin voisi olla enemmänkin. Anujen kanssa oli ennen edellisiä treenejä tullut soitettua edellisen kerran kesäkuun lopussa. Treeneihin tullessa mietiskelin että muistankohan vielä miten nämä veisut menee. Ilmeisesti yhteistä soittokokemusta on taustalla jo jonkin verran kun kukaan ei kontannut normaalia enempää. 


Bändin hengissä pysymisen kannalta on tärkeää että on aina jotain tuoretta tekemistä. Keikat on ihan hyvä veruke mutta ainakin mua alkaa kyrsimään jos ohjelmisto pysyy aina samana. Covereiden opettelu taas on vähän kausiluontoista hommaa. Joskus innostun tsekkailemaan millaisia kuvioita joku toinen on keksinyt mutta toisinaan se ei juuri vähempää voisi kiinnostaa. Usein käykin niin että aloitan tapailemaan jotain juttua mutta hyvin nopeasti ajaudun jonnekkin ihan muualle ja käsissä on jälleen joku oma idean poikanen. Parikin uutta biisiä on taas hahmotteluvaiheessa. Jeren panos on biisien kirjoituksessa on ollut kovasti nousujohteinen ja jännityksellä odotamme tuleeko sieltä jo kokonainen Herra Kallan kirjoittama kappale.


Häissään Aki muuten pistettiin mikin varteen laulamaan. Siitä on oikein videomateriaalikin ja tarvinnee selvittää josko joku laitaisi sen kaiken kansan nähtäville. Akin laulutaidot tulivat ilmeisesti osalle jengiä vähän yllätyksenä kun eräskin työkaveri kommentoi "Jouduin pettymään kun ei tarvinnutkaan pettyä". Vähän oli turhan ylärekkarissa sävellajit mikä oli harmi sinällään koska alhaalta Akin ääni soi todella hienosti ja siinä sitä vasta olisikin ollut jengillä ihmettelemistä. Aina välillä treeneissä vähän vaihdellaan rooleja ja myös Aki on välillä ollut mikin varressa. Varmaan olisi useamminkin mikäli joku toinen osaisi soittaa rumpuja vähän paremmin. Tarvii varmaan mun alkaa harjoittelemaan sillä mua ei todellakaan päästetä ikinä laulamaan. 

 

13.6.2014

 

Pienen tauon jälkeen nyt on taas hyvä syy raapustella. Viime viikonloppuna soitettu Perunarock oli yksi hienoimmista kokemuksista ainakin allekirjoittaneen "soittouralla". Ilta startattiin tyylillä kun päätimme soittaa lähes kahden vuoden tauon jälkeen myös Valomerkin kanssa. Mä en ole kitaristina mikään kovin kummoinen joten oli ihan perusteltua pyytää Jere mukaan soittelemaan lead-kitaraa.


1. keikan jälkeen lähdettiin Jeren kanssa syömään ja ottamaan vähän lepoa. Aki sen sijaan jäi ottamaan jotain ihan muuta. Toki voinee sanoa että ko. kekkereiden tarkoituskin on saavuttaa mahdollisimman korkea humalatila ja vuosien varrella lavalla onkin nähty jos jonkinlaista huojuntaa. 3 litraa Jaffaa ja yhtä pitsaa myöhemmin totesimme rumpalimme jälleen soittokykyiseksi ja eikun lavalle. 


Keikka oli yhtä hurmiota, mulla ei kovin tarkkoja muistikuvia ole. Heti toisena soitimme uuden biisimme Onnellinen mutta ihan sekaisin. Anu on yleisesti ottaen käsittämättömän hyvä muistamaan sanoja mutta nyt repeilin ihan täysillä kun vähän meinasi mennät lauseita sekaisin. Myöhemmin soitemmin myös toisen uuden biisin Pienimunaisten puolesta. Biisi on Jeren idea joka ei ehkä ole kaikkein musikaalisin tuotos ohjelmistossamme mutta ainakin mun mielestä kivoin soittaa. Kun keikasta joskus saadaan video ulos niin jokainen voi sitten kuunnella millaisen konekiväärimelodian ja -lyriikan Anu kirjoitti säkeistöihin. Jos me jossain vaiheessa piipahdetaan taas studiossa niin ainakin mä äänestän sen biisin demottamista.


Kesken keikan tuli vähän yllättävä tilanne kun demomme äänittänyt Petri Lopina tuli lavan sivulle kysymään voisiko tulla laulamaan stemmojan Urheiluvammaan. Ei muuta kuin ukko lavalle, Anu näytti aika pieneltä siinä vieressä. Viimeisenä soitettiin Finlandia, juustolla tai ilman, ihan sama. Meillä on kai juhanuksena jonkinlainen mökkikyläjuhlakeikka. Sen jälkeen sitten pari keikkaa putkeen parin muun bändin kanssa. Ei jaksa odottaa!

 

-Harri

 

12.5.2014

 

Endorfiini ja adrenaliini!

Emergena –festivalin finaalikierros on nyt takana. Finaalikeikka oli ainakin allekirjoittaneelle yksi parhaita keikkoja ikinä. Hyvät puitteet, treenatut biisit ja lähes täysi Nosturi nostivat oman fiiliksen kattoon jo ennen keikkaa ja keikan jälkeen yleisöltä ja tuomareilta saatu palaute lämmitti mieltä. Saattoivat sitä toki lämmittää keikan jälkeen nautitut palauttavat juomatkin.

 

Olin saanut pojilta palautetta lavaliikkumisesta ja kyllähän aiemmat videotkin sen näyttivät, että pelkästään se, että oikea jalka hakkaa kantapäällä lattiaan, ei näytä yhtään miltään. Lauantaina oli energiataso kuitenkin sen verran kohdallaan, ettei liikkumista tarvinnut erikseen enää mistään kaivaa.

Illan aikana kilpaili Suomen finaalin voitosta 16 bändiä ja yleisöäänestyksellä 8 niistä pääsi lavalle seisoskelemaan ja odottamaan tuomareiden voittajavalintoja. Meille suomeksi soittaville finaaliin pääsy oli jo voitto, mutta paikka 8 parhaan joukossa tuntui hienolta, etenkin kun omia ennakkolippuja oli myyty tällä kertaa vain 22. Kiitämme siis kaikkia, jotka äänestivät meitä kilpailun eri vaiheissa!

 

Yöllä nukkumaan mennessä kuuntelin lintujen laulua ikkunasta ja hymyilin idioottimaisesti helvetin onnellisena.

 

Emerköntsä tarjosi meille loistavan kanavan hioa muutamia biisejä sekä lavatoimintaa, mutta myös tilaisuuden saada lisää kuulijoita ja nimeä kuuluviin. Poiki se ainakin pari liskeikkaakin, kun piipahdimme Järvenpäässä yhteiskaikalla toisen Emergena –bändin kanssa ja syyskuulle saatiin parin biisin showcase Helsingin Gloriaan. Tästä on hyä jatkaa, kuten urheilupiireissä sanotaan.

 

-Anu

 

14.4.2014

 

Perjantaina 11.4. soitttiin Emergenza- bändikisan semifinaalissa Nosturissa. Itse ainakin lähdin tähän keikkaan pitämään hauskaa ja nauttimaan isosta lavasta ja hyvästä meiningistä, ilman suurempia ennakko-odotuksia itse kilpailutuloksista. Kisahan huipentuu joskus myöhmmin kansainväliseen finaaliin Saksassa ja toki Suomesta täytyy lähettää eteenpäin sellainen bändi, jolla voi olla kansainvälisestikin mahdollisuuksia pärjätä.

 

Olimme saanet paikalle hyvät tukijoukot ja vaikka soitimme jo melko alkuillasta, joukkomme olivat myös asenteella mukana keikan alusta asti. On mahtavaa huomata, kuinka bändin ja yleisön hyvästä fiiliksestä tulee itseään ruokkiva kehä. Keikka meni paljon paremmin kuin alkuerien keikka (mä esimerkiksi maltoin antaa Jeren soittaa Hirvenpään soolon loppuun) vaikka parannettavaahan on aina. Joka tapauksessa olimme melkolailla hämillämme, kun viimeisen biisin loputtua meteli ei lakannutkaan. Onneksi olimme pelanneet aikataulun varman päälle ja aikaa jäi vielä yhteen ylimääräiseen biisiin.

 

Illan aikana esiintyi yhteensä 11 bändiä ja anti oli aika monipuolinen. Pakko todeta, että kyllä Suomessa hyviä bändejä riittää! Tulokset julkistettiin vasta puolenyön jälkeen ja vaikka jännitän aina ennen keikkaa, olo oli siinä vaiheessa lähinnä odottava kun taas kitarasankari tuntui jännittävän tuloksia niin paljon, ettei tiennyt miten päin olisi. Riemulla ei ollut rajoja kun kuulimme, että tiukasta kisasta laitettin jatkoon poikkeuksellisesti 4 bändiä, koska 3. ja 4. sija menivät tasaäänille ja että me olimme tällä jaetulla kolmannella sijalla. Mahtavaa päästä soittamaan Nosturissa vielä uudestaan (10.5) ja toivon, että saadaan sinne yhtä hyvä meno mukaan!

 

Jokainen ääni oli siis meille äärettömän tärkeä ja kiitän vielä kerran kaikkia paikallaolleita ja meitä äänestäneitä! Nää on aloittelevalle bändille isoja juttuja.

 

Anu

 

2.4.2014

 

Noni mun maailman ensimmäinen ja varmaan vika plokikirjotus. Se kertoo köyhän kitaristinrentun arjen julmuudesta ja periksiantamattomuuden ansiosta aikaansaadusta aika paskasta mutta toimivasta lopputuloksesta. Sähkökitaran soittoa budjetilla: 


Käytin siis kotisoitossa pitkään tietokonetta ja vahvistinmallinnusohjelmaa treenaamiseen koska naapurit ei tykänny vahvistimen kanssa soittamisesta ja muistuttivat jatkuvasti kuulokkeista, eikä tollaseen vanhaan putkistyrkkariin mitään kuulokkeita kiinni saa ja kallis hieno rakas Marsu asuu tietenki treeniksellä. Tämän takia pystyin myymään pienemmän kitaravahvistimen rapulassa rahapulassa pois. Noh, tietokonehan meni paskaks (siellähän oli tietenki tupla[KULTA]levyn verran uusien biisien aihioita, tonni käyttörahaa, ex-naisten alastonkuvat, moottoripyörä ja MesaBoogie merkkinen bassovahvistin ja ne kaikki on nyt pois. Mikä se varmuuskopio on..) ja jotenki tarttis viel sähkistä treenaa eikä ole varaa ostaa uutta pientä kitaravahvistinta saati sitte tietokonetta.


Hetken mietin ja kaivelin nurkkiin kerääntyneitä kitarakamoja ja keksin ratkasun jolla saan kitaran kuulostamaan muultaki ku paskalta akkarilta. Jotta se kuulostaa edes vähän sähkökitaralta laitoin skeban kiinni vanhaan purkisäröpedaalin, siitä muutamalla omituisella plugilla kotiteatteriin joka toimii vahvistimena että kuuluu muutaki ku pihinää. No kotiteatteri ei tietenkään ymmärtäny monoa (saattaa myös olla plugivirityksen vika) eli kuuntelen omaa soittoani pelkästään vasemmasta luurista ja nykyään tietenki kotiteatterista vielä pitkällä piuhalla kuulokkeilla koska naapureilta alkaa olla kirjeitä jo vaikka lyhyttä kirjaa varten ja nämä ei ole fanikirjeitä. Sitte kun omien biisien lisäks oon lupautunu soittamaan Valomerkin lainakitaristina ja yhen coveribändin kanssa pari keikkaa ni joutuu opettelemaan muidenki biisejä ja mulle paras tapa siihen on kuunnella niitä taustanauhalta ja soittaa päälle. Sen joudun vetämään sit tietenki (tietokone kun on rikki ja kotiteatterin kaiuttimet kitaran käytössä) puhelimesta nappikulokkeilla isompien luurien alle, joka ei oo kovin miellyttävän tuntusta eikä juuri kuulostakaan, ja soittamaan kädet piuhaviidakon keskellä.


No onhan sit vielä toinen vaihtoehto raahaa Marsu treenikseltä kotiin mutta siinä on pieni ongelma jo ensinnäkin roudata sitä aina edestakas ja toisena, siinä vaiheessa ku siihen laittaa edes virrat päälle soittelee mummot jo naapurikorttelistaki tuholaistorjujia tappamaan Marsun. Eli näillä on nyt vaan mentävä, soundit on kamalat, korviin sattuu ja aina sen soolon siisteimmän osan kohdalla johdot sotkeutuu sormiin ja puhelimet ja kuulokkeet lentelee ympäri olohuonetta mutta onnistuu tämä (jotenki) näinkin.. 


Pakko myöntää ettei tässä oikein 1300€:n Gibson tai toi siihen vielä täydellisempää soundia metsästäessä hankittu 200€:n tallamikki oikein pääse oikeuksiinsa ja välillä meinaa hermotki olla näitten saatanan viritysten kanssa kovilla mut Rokkenroll, kunha pystyy skulaamaa ja sen todistin et joka sanoo sähkiksen kanssa tarvittavan kitaravahvistimen on väärässä. Toivottavasti kohta Marshall tai kuka vaan löytää meidät ja haluaa sponsoroida vaikka vaan sellasella 150€:n kotistyrkkarilla tai uudella tietokoneella.. Sitä odotellessa pitää varmaan unohtaa tekosyyt ja treenaa itsestään kovempi kitaristi vaikka kakkosnelosella ja rautalangalla!


Tarinan opetus: Tee töitä joista maksetaan edes melkein järkevää liksaa niinku suurin osa rokkarista valitettavasti joutuu tekemään, myy sielus ja tuu kuulusaks ja rikkaaks staraks nopeesti niinku Justin Bieber tai muuta treenikselle niinku Andy.


Kavereille terkkui, hippiehippieshake ja lovee

-Jere


PS. Kännykällä on vittumainen kirjottaa näin pitkää tekstiä

 

30.3.2014

 

Anu oli hakenut Jeren treeneihin jostain Vantaalta. Se näytti siltä kuin olisi juhlinut viikon putkeen ja huokaili pahaenteisesti. Lisäksi sillä oli päällään joku vaaleanpunainen puuhka. No, Gibson&Marshall (ja Karhun A) yhdistelmä teki ihmeen ja soolot olivat jopa normaalia tulisempia. 


Oikein vitutti ettei ollut yleisöä kuulemassa. Rämpytettiin niitä biisejä mitkä sitten soitetaan Nosturissa ja sen lisäksi funtsittiin vähän yhtä uutta ideaa, istuskeltiin ulkona auringon paisteessa ja soiteltiin akkaria. Biisi kertoo keväästä ja siitä kuin valkoviini nousee hattuun. Sellaista mukavaa pientä uskoa omiin biiseihin on ilmassa, kumpa vaan joskus olisi mahdollisuus pitää vaikka parin viikon biisinkirjoitusleiri.


Lauantaina kävin tulevan kotikuntani paikallisessa juomassa viinaa. Sovin baarin omistajan kanssa palaavani sunnuntaina sopimaan keikkaa. No treenien jälkeen kävimme Satulasepässä ja 28.6 sitten soitamme siellä. Vedettiin jätkien kanssa pizzat palautukseksi ja Aki osallistui bingoon voittaen pääpalkinnon, joka oli kampaamon lahjakortti. Mä poistuin mutta Jere halus ottaa vielä pari ja Aki lupas heittää sen himaan. Rock 'n' roll...

-Harri

 

7.3.2014

 

Emergenzan alkuerä on nyt hoideltu, seuraavaksi Anut nousevat lavalle Helsingin Nosturissa. Aika uskomatonta. Periaatteessa en musiikissa kauheasti symppaa mitään kilpailuita mutta onhan se mukavaa kun 68 paikalla ollutta ihmistä oli sitä mieltä että olimme jatkopaikan arvoisia. Harmikseni oma suosikkini Vivid Sound putosi jatkosta.


Olimme valmistautuneet iltaan hyvin. 5 kappaletta ja niiden järjestys oli sovittuna. Helppoa eikö, mennään lavalle, soitetaan biisit harjoitellulla tavalla ja rokataan homma himaan? No ei nyt ihan! Sääntöihin kuuluu että jokainen bändi käytti järjestäjän vahvistimia ja rumpuja, joka oli omiaan aiheuttamaan hämminkiä sillä minkäänlaista soundcheckiä ei ollut tarjolla. Jere tuskaili pedaalien kanssa koko vedon ajan, Anu kuuli oman soittonsa todella kovaa muttei Jeren soittoa ja mä en kuullut ollenkaan omaa tai Jeren soittoa. 


No kaikesta huolimatta 1. biisi meni ihan hyvin. Vasten kaikkia sääntöjä ykköseksi laitettiin Ruoska jota ei vielä aikaisemmin ollut keikalla soitettu. Yleisö lähti hyvin messiin ja meninki oli selvillä. Seuraavana ollut Hirvenpää kulki hienosti sooloon asti jossa Anu ja allekirjoittanut sekosivat kohdasta kun soolokitaraa ei kuulunut lainkaan. Lopputuloksena Anu alkoi laulamaan 8 tahtia liian aikaisin mitä kukaan ei tosin tainnut huomata kun bändi nappasi heti kohdasta kiinni. Muuten suurempia kommervenkkejä ei sattunut, mitä nyt capo unohtui takahuoneeseen ja settilistaa rukattiin lennosta. Alun perin oli tarkoitus soittaa 4 minuuttinen Tuulella käyvä mikä vaihtui 1,5 minuuttiseen Vahvan kahvin aamuun joka lähtee käyntiin ilman välispiikkejä. Suunniteltu 20 minuuttia lyheni 15 minuuttiin. 


Pieni vaaran tuntu tietysti kuuluu rock-musiikkiin ja vaikka suunnitelmista hieman poikettiinkin niin kaikki meni kuitenkin ihan tuubiin. Anu lauloi ihan pirun hyvin ja bändi riehui lavalla enemmän kuin koskaan. Seuraavaksi sitten Nosturi. Kun muutamia vuosia sitten kotona rämpytin sointuja en osannut edes haaveilla mistään moisesta. Toivottavasti vielä useampi kaveri saapuisi silloin paikalle!

 

-Harri

 

 

5.3.2014

Viimoset bänditreenit soitettu (ja palautuskaljat Pässissä juotu)ennen Emergenza-bändikisaa. Huomenna siis kisailut starttaa Bar Loosessa klo 19:00 ja Anu's trio soittaa klo 22.30. Aiotaan olla rohkeita ja aloittaa ihan uudella biisillä, nimeltänsä Ruoska. Se on semmonen herkkä rakkaustarina. Toiveissa on, että jokainen, jolla ei ole AIDSia tai muuta vastaavaa vakavaa estettä, tulisi paikalle ja auttaisi meidät jatkoon! Loosessa soittaa 7 muuta bändia, tyylilajeista toiseen joten varmasti tulee olemaan hieno keikkailta!

 

-Anu

 

3.3.2014

Hei rakkaat lukijat!

 

Harri tossa viime viikolla käski mun kirjoittaa tänne plokiin. En tiennyt mitä sinne pitäisi kirjoittaa, joten se käski kirjoittaa vaikka kairasta, tietämättä, että ostin viime vuonna kairan!

 

Edellisenä iltana oltiin kaverin kanssa päätetty, että lähdemme pilkille. Aamulla siis herättiin 8:n aikaan ja sitä kairaa sitten hakemaan. Ensin mentiin Honkkariin. Ei viitsitty maksaa kairasta 150 euroa joten jatkettiin etsimistä säpästä. Vitut siellä mitään ollu, lähdettiin Lohjalle Motonettiin. Siellä oli kohtuuhintainen kaira yhdelle reissulle. (aikaa oli mennyt 1,5h)

 

Tultiin sitten meille vaihtaan vielä vaatteet. Lähdettiin ja lyötiin ovi kiinni ja kun päästiin kerrostalon rappuset alas, huomattiin, että sekä koti- että autonavaimet jäivät sisään. Tomerina pilkkijöinä soitimme huoltoyhtiöön ja istahdimme ala-aulaan syömään makkaroita. Tunnin istuttiin haalarit päällä huoltomiestä odottaen. Saatiin lopulta avaimet.

 

No makkarat oli siis syöty, mutta pitihän pilkillä nyt prkl kyrsää syödä. Noo... kauppaan. Polttopuita ei ollut, löydettiin kakkosnbelosen pätkiä. Loppujen lopuksi päästiin sitten järven rannalle (kello 14.30). Lähettiin siitä  tarpomaan helvetin pitkälle sitä järvee ja kun sitten kairattiin ensimmäiset reiät, huomattiin, että ne saatanan toukat jäi autoon. No... Yritettiin silti mutta eoihän sieltä mitään tullut. Päätettiin paistaa tässä vaiheessa makkarat. Lumesta tehtiin vallit nuotion ympärille. oli siis kova tuuli. Hanskat märkinä saatiin kyrsät lämpimiksi ja taas oltiin tarmoa täynnä.

 

Päätettiin mennä 100m päässä olevan pienen saaren toiselle puolelle koittamaan vielä onnea. Käveltiin siitä saaren vierestä ja kateltiin, että siellä olisikin ollut vallan nätti laavu, polttopuitakin olisi vino pino. Siinä vaiheessa pisti VITUTTAMAAN aikas lailla. Ei siis siitä parin tunnin pilkkireissusta jäänyt käteen kuin muutama hassu Karhu-tölkki (klo 17:00).

 

22.2.2014

Akin piti kirjoittaa blogia tänään mutta se kertoi jo mulle mistä aikoo kirjoittaa. Siitä että se osti viime talvena kaksi kairaa ja kävi kerran pilkillä. Eiku htkinen... Se osti yhden kairan ja kävi kaksi kertaa pilkillä. Jäädään odottamaan, josko hän haluaa kertoa tästä lisää. Eilen soitettiin treeniksellä rapeat 4 tuntia ja käytiin Pikkupässissä, (baari karkkilassa vuodesta 1964) ottamassa promokuvia. Siellähän oli tuttuun tapaan open stage ilta ja vahvistettuna lainarumpalilla päädyimme soittamaan puolen keikan mittaisen setin 7 henkiselle, mutta sitäkin innokkaammalle yleisölle. Minä kärsin jo aamulla pienestä yskästä ja kurkkukivusta ja päivän lauleloiden jälkeen mulle ehdoteltiin kovasti puhelinviihdetyötä. Promokuvien ideoinnissa liikuttiin luonnollisesti linjalla "mennään kaikki vessaan kusilaarille ja otetaan siellä kuvat". Muutama otos löytyy matskua -sivun kuvagaleriasta...

 

-Anu

 

16.2.2014

Parin viikon treenitauko ohi ja Anut palasivat treenikämpälle. Pääasiassa treenit keskittyivät Emergenza-festivaaleilla soitettavaan settiin, eli soitimme kappaleita sen verran läpi, että ne tulevat varmasti taas selkärangasta. Helppo homma, Anujen treenimotivaatio on sitä luokkaa että studiossakin äänimies alkoi kyselemään taukoa kun pohjaraitoja oli tahkottu 4 tuntia ja kukaan ei edes miettinyt että olisi tauon paikka.


 

Keikoilla on tähän asti soitettu covereiden lisäksi lähinnä mun tai Anun vanhempia biisejä ja uudet on pidetty vielä takataskussa. Libertessä Hirvepää sai ensiesityksensä ja nyt Bar Loosessa vuoronsa saa Ruoska. Intro, varsinainen riffi ja kertosäe ovat peruja samalta ajalta kuin Itseluottamus tuottaa urheiluvammoja biisikin mutta säkeistön keksin odotellessani keikkaa Pub Pikkupässin takahuoneessa. Idea oli kyllä jo olemassa mutta Alice Cooperin Poison auttoi ymmärtämään miten säkeistö tulee sovittaa. Kirjoitin sanat kertosäkeeseen ja Anu kirjoitti loput kokemuksen suomalla itsevarmuudella. 


 

Ruoskan lisäksi lähes valmiina on toinenkin uusi kappale, Jeren ideaan perustuva nopeatempoinen hardrock-ralli. Biisin muoto oli ensin vähän hakusessa mutta kun tajusimme korvata D-mollin F-duurilla ja kirjoittaa kertosäkeen uudelleen niin johan lähti. Lauantaihin mennessä kappaleeseen oli kirjoitettu sanoja n. 40%. Jere oli antanut mulle ideoita mistä biisi voisi kertoa ja vaikka se kuinka kliseiseltä kuullostaakin niin eräänä yönä nuo sanat pyörivät päässäni sen verran etten saanut unta ja oli pakko nousta kirjoittamaan ne muistiin. Treeneissä biisi hahmottui nopeammin kuin oli tarkoitus niin eihän siinä muu auttanut kuin lähteä Anun kanssa pihalle tallustelemaan ja molemmat kirjoittivat säkeistöllisen sanoja. Hyvin sponttaani rypistys siis. 


 

Anuilla on siis meininki kohdillaan, mitä nyt toivottavaa olisi löytää lisää keikkoja. Biisimme kuullostavat omaan korvaan in hyvältä että haluaisi että mahdollisimman moni ihminen saisi ne kuulla ja muodostaa oman mielipiteensä.

 

-Harri

 

6.2.2014

Toissapäivänä käytiin kuulemassa infoa Emergenza-festivaalista. Tiivistettynä: Kansainvälinen kilpailu vielä signaamattomille bändeille. Ensimmäiset kierrokset Suomessa etenevät yleisöäänestyksellä, finaalissa valinnan tekee tuomaristo. Eka kierros meidän osalta 6.3.2014 Bar Loosessa. Muutoin, Aki ja Harri ovat (seksilomalla?) Madeiralla ja minä väsäilen sillä aikaa nettisivuja.

-Anu

Bändi

Bändi

Matskua

Keikat

Blogi

Ota yhteyttä